Ilkka-Pohjalaisessa oli 18.11.2024 kaksi erinomaista juttua; toinen koski päätöksentekoa yleisesti eli pääkirjoitus, toinen konkreettista päätöksentekoa hyvinvointialueen valtuustossa. Jälkimmäisestä kirjoituksesta olin erityisen mielissäni, sen kirjoittajina olivat terveysalan ammattilaiset, joiden ydinosaaminen on terveydenhuollossa. Heidän esiintuomat faktat ja päätöksenteon kulmakivet olivat kuin suoraan kokeneiden, vaativassa johtamistyössä olevien. Tiedän, että terveysalalla tehdään päivittäin vaativia päätöksiä. Harvoin tullaan julkisuuteen ja haastetaan hallinnon, toimintarakenteen sekä talouden realiteettien näkökulmasta, jossa arvioidaan jopa päätöksentekijöiden kyvykkyyttä. Kiitos Mantilalle ja terveysalan ammattilaisille tärkeistä, väkevistä ja rohkeista ulostuloista.

Mistä nämä kaksi juttua sitten kertovat?

Mielestäni ne kertovat siitä, että talouden realiteetit, rakenteet ja johtamisjärjestelmät ovat pitkään olleet liian vähäisessä painoarvossa julkishallinnon päätöksenteossa. Joko ei oikeasti ymmärretä, tai ei haluta ymmärtää, että resurssit myös julkishallinnossa ovat rajoittava tekijä – AINA. Veronkorotuksille tai uusien veronluonteisten maksujen perimiselle tulisi asettaa tiukemmat ylärajat. Velkaantuminen ja tuotto/kulusuhde on vääjäämättä kehittynyt väärään suuntaan ja pitkään. Tämä ei ole tapahtunut yllättäen, muun muassa Mantila ja talousasiantuntijat ovat vuosia peräänkuuluttaneet kestävän talouden perään julkishallinnossa.

Suomi, HVA, Seinäjoki ja moni muu ovat kohdanneet resurssien riittämättömyyden yli varojen elämisen seurauksena pitkään. Kylä, seinien turvaaminen, ”komia”, haluttomuus arvioida jo nyt tiedossa olevia faktoja (kuten esimerkiksi väestön ikärakenne) tai jonkin muun osaoptimoidun edun ajaminen ovat näkökulmia, jotka estävät kestävän talouden kehittämistä.
Miksi näin käy, että osaoptimointi virittää tunteen ja oman edun päätöksenteossa optimaalisen ja yleisen edun edelle. Sitä on hyvä miettiä! Tarvitaanko asioiden valmisteluun lisää selkeyttä, tarvitaanko päätöksentekijöille enemmän koulutusta ja tiedon tuottamista asian kulmakivistä tai hyvän hallinnon osaamisesta, onko päätösprosessi läpinäkyvä, onko päätöksenteko riippumatonta, minkä lisän poliittinen näkemys tuo päätöksentekijöille. Taustamuuttujia on monia ja nämä ovat asioita, joita päätöksentekijät joutuvat jatkuvasti miettimään, vaikka asiat olisivat hyvin.

Mielestäni julkisten organisaatioiden asioiden päätösprosessiin liittyy liian vahvasti ajatus, että kyllä sitä rahaa on jossakin, ei ole kiire vaan jatketaan kuten ennenkin, velkaa saadaan ja valtio maksaa alijäämän tai se peritään korottamalla veroja! Yhteisöllinen vastuullisuus on liian monelle päätöksenteossa mukana olevalle merkityksetön näkökulma ja niin ei saa olla. Päätöksenteko ei ole koskaan  helppoa. On väärä luulo, jos ajatellaan niin, että päätöksenteko olisi joskus erityisen vaikeaa. Joskus vaaditaan vaan syvempää valmistelua, perehtymistä ja keskustelua enemmän.  Rakenteelliset uudistukset, johtamisjärjestelmän päivitykset, tietojärjestelmien päivitykset uuteen rakenteeseen sekä modernille ja luotettavalle tasolle, asioista aktiivinen tiedottaminen, samanaikaisesti jatkuvan toiminnan johtaminen sekä uudistusten ja muutosten hallinta, edellyttävät päätöksentekijältä jatkuvaa asioiden seuraamista, tietoihin perehtymistä, miten muualla toimitaan, miten talous toteutuu, jne.

Kannustan hallittuun ja rohkeaan uudistumiseen, talouden realiteettien noteeraamiseen ja vastuulliseen ajatteluun päätöksenteon kaikissa tilanteissa.