Synnyin Ilmajoen Huissilla maatilaperheeseen. Pienestä pitäen osallistuin kotitöihin. Myöhemmän elämän kannalta sain parhaan tason opin elämän realiteetteihin; elämisen eteen pitää tehdä työtä ja yrittää.

Kansa- ja keskikoulun läpäisin rimaa hipoen, kun oli niin paljon muuta mukavampaa. Lukion ensimmäisen vuoden jälkeen pääsin vaihto-oppilaaksi USA:han. Uusi ja erilainen elämänkulttuuri aukeni, opin englannin kielen ja itsenäistyin. Kokemus vaikutti myöhäisempään elämääni hyvin merkittävästi. Lukio sujui loppuun vauhdilla ja lukiotodistuskin taisi olla hiukan luokan keskiarvoa parempi.

Armeijaan menin lukion jälkeen ja opiskelemaan pääsin armeijan loputtua Vaasan kauppakorkeakouluun. Ensimmäisen vuoden opiskelin täysipäiväisesti, mutta sen jälkeen olin työelämässä lähes 40 vuotta. Kauppatieteiden maisteriksi valmistuin normaalissa ajassa. Tekemistä riitti opiskelussa, työssä ja harrastuksissa. Elämä oli paikoin hektistä, mutta se ei haitannut, kun oli nuori ja jaksoi.

Ylioppilaskunnan toimissa olin aktiivinen. Ylioppilaskunnan hallituksen varapuheenjohtaja ja jäsen olin 2 vuotta sekä edustajistossa 3 vuotta, mistä viimeisen puheenjohtajana. Keskustan Opiskelijaliiton hallituksessa olin 2 vuotta. KOL:n hallitustyö oli varsinainen näköala- ja oppimisen paikka. Hallituksessa istui muun muassa kaksi tulevaa pääministeriä, tuleva maaherra, Nokian pääjohtaja ja muita merkittäviin yhteiskunnan tehtäviin nousseita henkilöitä sekä minä joukon jatkeena. Tiedot, taidot, verkostoituminen sekä vuorovaikutuksen merkitys saivat uuden sisällön. Viikonloppuisin ja kesäisin olin kotona vanhempien luona edelleen apuna maataloustöissä.

Maataloissa lasten tekemää työtä ei tuohon aikaan ajateltu oikeana työnä. Ajateltiin, että lapset ovat vanhempien mukana ikään kuin päivähoidossa ja samalla auttelevat sen mukaan, kun ikä ja taidot kehittyvät. Palkallisia kesä-, ja vastaavia töitä tein maatalouslomittajana, englannin ja matematiikan opettajana, rakennustyömaalla, puimurin ajurina pari syksyä, toimitusharjoittelijana, tarjoilijana, viinurina sekä yöportierina.

Vaasan Sokos oli ensimmäinen työpaikkani, jossa alkoi esihenkilönä toimiminen. Vastuu muustakin kuin että tekee päivittäisen työnsä kasvoi. Hyvän esimiehen ansioksi luen, että valmistuin kauppakorkeakoulusta normiajassa. Hän kyseli aktiivisesti miten opinnot etenevät, joka kannusti ponnistelemaan valmistumista. Vaasasta siirryin töihin Kainuuseen, Osuuskauppa Maakuntaan markkinointijohtajaksi ja sieltä Helsinkiin SOK:lle. Erinomaista säkää kun vuorineuvos Juhani Pesonen valittiin juuri SOK:n pääjohtajaksi. Työtehtävieni ohella pääsin mukaan valmistelemaan ja työstämään yhtä Suomen merkittävintä kaupan alan rakenteellista ja strategista muutosohjelmaa, joka tunnetaan nimellä S 83. Asiakasrajapinta; myymälät, konseptit ja markkinatutkimus olivat aiheita, joita yksikössäni työstettiin S 83 -sisältöön.

S 83 ohjelman tärkeä kohta oli, että pitäjäosuuskaupat fuusioituvat maakuntaosuuskaupaksi. Etelä-Pohjanmaalle perustettiin Eepee johon liittyi aluksi 6 ja liittymättä jäi 6 pitäjäosuuskauppaa. Minut kutsuttiin Eepeen markkinointijohtajaksi sekä hallituksen jäseneksi. Toimitusjohtaja valittiin lähes saman tien Turun Osuuskaupan toimitusjohtajaksi ja Eepeen hallintoneuvosto nimitti minut toimitusjohtajaksi sekä hallituksen puheenjohtajaksi 32-vuotiaana. Toimin tehtävässä lähes 20 vuotta. Tuona aikana Eepeen taloudellinen tila saatiin nousemaan konkurssitilasta vakavaraiseksi monitoimialayritykseksi kovalla työllä ja osaamisella. Myös innovaatioita tarvittiin. Maakuntarakenne saatiin toteutumaan 1993. Panostimme monipuolisesti kehitykseen, työyhteisön ilmapiirin ja työvireen parantamiseen 4 vuotta. Eepee nousi tuolloin S ryhmän ykköseksi alan mittareilla mitattuna työilmapiirin ja -vireen osalta. Taso on pysynyt erinomaisena siitä lähtien. Eepeen johdossa oli ammattitaitoinen, päättäväinen sekä toimeenpanokykyinen johto ja koko henkilökunta oli toimialan parasta tasoa.

Sain kutsun SOK:n kenttäryhmänjohtajaksi johtamaan useita liiketoimintoja, ketjutoimintaa sekä hankintaa- ja logistiikkaa. Edelleen oli tarve tehostaa toimintoja tukemaan paremmin liiketoimintaa sekä S-ryhmän suorituskykyä. Kokonaan uutena hankinta- ja logistiikkayhtiönä perustimme North European Oil Trade:n (NEOT Oy), jonka hallituksen puheenjohtajana toimin alkuvuodet. Tärkeimpänä työkaverina oli Mika Anttonen, joka on yksi kaikkien aikojen merkittävimpiä suomalaisia liikemiehiä. NEOT:in rooli oli hankkia polttonesteet sekä ABC- että St1-ketjuille. Vauhti oli hurja ja merkittäviä onnistumisia saatiin aikaan peräjälkeen. Tänään NEOT Oy on yksi suurimpia suomalaisia yrityksiä. Johdin myös Baltian liiketoimintaa ja merkittäviä yrityskauppaprojekteja. Työkavereina ja yhteistyökumppaneina minulla oli useita Suomen osaavimpia kaupan alan ammattilaisia.

Päätin lähteä S-ryhmästä ja siirtyä työelämässä uuteen vaiheeseen. Vakiintuneessa elämänmenossa ei aina huomaa, että ympärillä on paljon mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Tein työsopimuksen Härmän Kuntokeskukseen toimitusjohtajaksi sekä hallituksen jäseneksi. Veteraanikuntoutus oli loppumassa ja uuden liiketoiminnan synnyttäminen oli ollut hitaampaa kuin veteraanikuntoutuksen väheneminen. Taloudellinen tilanne yrityksessä oli vaikea. Organisaatiorakenne ja tarvittava osaaminen yrityksessä eivät vastanneet tulevaisuutta. Oli väistämätöntä, että piti toimia nopeasti. Ymmärrettävästi siitä syntyi pienellä paikkakunnalla kuohuntaa. Pian tuon työsopimuksen tekemisen jälkeen sain työtarjouksen kaupan alalle. Karenssin ja muiden syiden takia harkitsin jonkin aikaa vaihtoehtojani. Tein työsopimuksen Minimani Yhtiöiden konsernijohtajaksi, joka mahdollisti, että voin johtaa Härmän Kuntokeskuksen uuteen liiketoimintavaiheeseen. Jatkoin hallituksen jäsenenä sekä Säätiön johtajana 3 vuotta kun jo johdin Minimani Yhtiöitä. Minimani Yhtiöt on suuri suomalainen perheyhtiö, joka toimi halpakauppa-periaatteella. Omistajien kanssa oli sovittu, että Yhtiöissä tehdään perusteellinen transformaatio ja siirrytään hypermarket-liiketoimintaan. Jälleen sain olla johtamassa uudenlaista kehittämistyötä 7,5 vuotta, jonka seurauksena yritys nousi menestyksen ja kasvun tielle.

Maaseutuelämään juurruin jo lapsena. USA:ssa keskilännessä vaihto-oppilaana ollessa olin maatilalla ja osallistuin maatöihin. Tämä kokemus vahvisti pysyvän tunnesiteen maaseutuun ja elintarviketalouteen. Tila oli preerialla pieni, mutta Suomessa maatilaa olisi kutsuttu suurtilaksi. USA:n vuoden aikana ymmärsin, että näin jo 15-20 vuotta etukäteen, millaisen muutoksen Suomessakin maatalous ja maaseutu kohtaa. Tilojen kasvu, erikoistuminen ja ammattimainen yrittäjyys ovat ehdoton edellytys pärjätä maataloudessa.

Olen elänyt perheeni kanssa maataloutta lähellä. Olen kokenut merkittäväksi lisäarvoksi, kun elämän kolmannessa vaiheessa voi elää maaseutuolosuhteissa, osallistua erilaisiin maatalouden töihin, nähdä luonnon vaikuttavuuden, kasvun ja myös luonnonolosuhteista johtuvat ongelmat – kestävän kehityksen haasteet.